Kuule kuinka tuulen tytär laulaa kaunista lauluaan. Kuinka henkäyksensä lumpeita hiljaa liikuttaa. Syvään vihreään silmien noiden valo tähtien lankeaa. Sydämessään voima kuin heleä nauru joka kantaa maailmain taa. Aikojen saattoon tuulen tytär laulaa kaunista lauluaan. Aallon eksyneen kotiin kutsunsa saa. Hellä kätensä metsän kehtoa keinuttaa. Soturin Tie Suuri on hänen väkevyytensä, valtava hänen voimansa. Karuilla mailla kasvanut mies alla jäisen tuulen. Vain vire joukkonsa johtaa myrskyn silmästä tyveneen. Soturin tie on mainettaan kantaa, ei miekkaansa maahan laskea saa. Soturi, sankari, viitan kultaisen kantaja. Taisteluun, kuolemaan, tiellä jumalten kaupunkiin.
https://primanota.net/moonsorrow/tuulen-tytar-lyrics.htm